Pennut uusissa kodeissa
Uusi vaihe kahdeksan viikkoisten pentujen elämässä on alkanut.
Bd`s Ginko Biloba, kotoisammin Irma, lähti pentueesta ensimmäisenä uuteen kotiinsa Vaasaan. Tuo railakas, rohkea rämäpää on jatkanut omaperäistä toimintaansa Miian ja Miikan luona ja ansaitsisi hyvin sisustussuunnittelijan ammattinimikkeen, huonekalut kun vaihtavat yön aikana paikkaansa.
Koska Irma on ystävystynyt hyvin perheen ranskispoika Rockyn kanssa, voisi otaksua, tai ainakin hieman toivoa, että Irman kauniskoti-hanke jäisi tulevaisuudessa vähemmälle huomiolle ja toiminta suuntautuisi enemmän Rockyn kanssa puuhasteluun.
Bd`s Gratus Genius ( Rakastettu suojelushenki ), lempinimeltään Seppo, lähti seuraavana päivänä Marikan ja Santun kanssa kohti Tamperetta.
Muistan sanoneeni Marikalle, joka haluaisi Seposta aktiivista kaveria tottikseen ym. toimintaan, miten suurta vääryyttä on se että Seppo on pentueen rauhallisin otus. Vaan kuinkas sitten on käynytkään. Seppo nauttii suunnattomasti niin emäntänsä kuin myös naapurin koirien kanssa leikkimisestä. Aktiviteettia löytyy uusien asioitten oppimiseen, kuten seisominen, istuminen, maahan meno ja seuraaminen. Voisiko tähän muuta sanoa kuin; hyvä sä, Marika !
Bd`s Galium Verum / Sisko, joka sai uudeksi nimekseen Helmi, muutti Nousiaisiin emäntänsä Ritvan ja hänen kotiväkensä luokse. Oman perheen piha on tullut jo kovin tutuksi pikkuneidille, joten aidan alta pitäisi päästä viereiseen metsään. Harmillista asiassa vain on se että perheen isä ehtii tukkimaan kaikki mahdolliset kulkutiet sitämukaan kun Helmi löytää ne. Voi miten TURHAUTTAVAA...se siitä itsesensä toteuttamisen ilosta.
Ritvan kanssa kuitenkin pääsee ihmettelemään mitä kaikkea uutta kodin ulkopuolella on. Silloin kävellään tyylikkäästi pää pystyssä portista ulos, eikä hilpaista varkain aidan alta pöpelikköön.
Bd`s Gratia Molestia ( Suloinen harmi ), lempinimeltään Harmi, lähti porukasta viimeisenä.
Rakastavan kodin sai Harmi Kustilasta, jonne sen alunperin ei pitänyt mennäkkään, vaan toisin kävi. Ongelmia ei ollut Kustin suhtautumisessa pentuun, ei Harmin leimautumisessa omiin ihmisiin, ei tottelevaisuudessa tai sisäsiisteydessä, kunnes löytyi ongelmista suurin; NIMI. Perheen tyttäret kun olivat sitä mieltä ettei voimassaoleva lemppari sopinut alkuunkaan. " Ei sitä voi laittaa, sehän on ihan HIRRRVEE, aivan JÄRRRKYTTÄVÄ".
Mielenkiinnolla seurasin nimiehdotuksia pötikästä kyllöseen, eikä mikään niistä tuntunut tyttöjen mielestä hyvältä.
Olisikohan mahdollista että pennun nimeksi voisi laittaa niinkin helpon, nopeasti lausuttavan ja lyhyen nimen kuin Ellinoora-aleksandrakyllönen. Uskoisin että muutaman päivän käytön jälkeen mikä tahansa lyhyt nimi kelpuutettaisiin. Ellei sitten perheen pää lopettaisi nimirulettia toteamalla yksikantaan: se on HARMI se.
Bd`s Gagea Minima, pikku hottentottini joka tuntee nimen Mymmeli. Harmin lähdettyä, Mymmeli oli selvästi yksinäinen ja haki sisartaan. Bandan seura kelpasi kyllä, vaan eihän se ole ihan samanlaista olla äidin kanssa kuin sisarten. Kovasti on Mymmeli tehnyt tuttavuutta myös Jabban ja Arttu-isän kanssa, jotka ovat avosylin vastaanottaneet pikkuneidin. Vielä muutama viikko ja sitten alkavat yhteiset metsälenkit nelikon kanssa.
Koska muut pennut ovat poissa, jää minulle enemmän aikaa olla tyttelin kanssa. Yleensä pyrin ottamaan pikkuneidin mukaan kaikenlaiseen tekemiseen. Tänään siivosimme kukkapenkkejä, minä nypin rikkaruohot ja Mymmeli loput, joten PUHDASTA TULI. :)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kirjoitettu 27.07.2010
Ihanaa... katsojia... ihanaa
Voi tätä elämän onnea...
Kymmeniä uusia käsiä, jalkoja ja kenkiä joita saa haistella, maistella ja purra.
Eivätkä vain neliviikkoiset pennut ottaneet iloiten ja uteliaina vastaan vierailijoita, vaan myös Banda-mamma jakeli sydämensä kyllyydestä kielareita kaikille katsojille, haluttiin niitä sitten tai ei.
Varsinaisen vierailuviikon avauksen suoritti kasvattajaystäväni Miia / Kennel Lisbeth tyttärensä Miisan kanssa. Samana päivänä pennut pääsivät ensi kertaa ulos ihmettelemään pentulan ulkopuolista maailmaa. Hämmennyksestä ei ollut tietoakaan, vaan kaikki Seppoa,pentueen ainutta urospentua lukuunottamatta, tutkivat nurmikkoa tai juoksivat pata punaisena Miian ja Miisan välillä. Seppo tassutteli viitisen minuuttia rauhallisesti, nuuhkien ilmaa, jonka jälkeen nosti jalkaansa, heittihe menemään pikku piusat, kääntyi takaisin ja asettui Miian viereen. Muutaman kerran vielä ympärilleen katsottuaan tuumasi pikkumies kaiketi että tässä tämä taisi sitten ollakin ja kävi nukkumaan.
Ulkoiluhetkistä on tullut pennuille intohimo, kuten niin monelle aikaisemmallekin pentueelle. Saavutetuista eduista ei tingitä ja voi sitä älämölöä, kun ulkona satoi kaatamalla ja pennut joutuivat viettämään yhden päivän sisällä. Emon läsnäolokin oli ihan paperia verrattuna uusiin tuttavuuksiin ja hui, niiiiiiin suureen maailmaan. Vaan kun jokainen päivä on pulkassa ja ilta hämärtää, on emon läsnäolo turvallista ja rauhoittavaa. Mikä sen parempaa pienelle pentulille kuin käydä emon lämpöiseen syliin nukkumaan.
Voi tätä elämän autuutta.... :)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kirjoitettu 25.06.2010
|
