B u l l d a l e Bullmastiffs

Miten usein olen kuullutkaan sanat: aina iloinen, suora, rehellinen, ystävällinen…ihana.
Sanoja, joilla niin monet koiran omistajat kuvailevat lemmikkejään tai edesmenneitä otuksiaan.

Muutamia vuosia sitten, kun yksi ihanista otuksistani äkillisesti kuoli, jäin miettimään pystymmekö me omalla toiminnallamme antamaan niin läheisillemme kuin kanssakasvattajille yhtä paljon kuin lemmikkimme välittömyydellään ja suoruudellaan useimmiten ovat meille antaneet?

Valitettavan usein olen kuitenkin saanut huomata, että sana suoruus halutaan monien kasvattajien keskuudessa tulkita luvaksi ”huudella temppelin harjalta” edesvastuuttomasti perättömyyksiä ja solvauksia kanssakasvattajista, ikään kuin kyseinen toiminta edesauttaisi heidän kasvatustyönsä laatua.

Mihin ovatkaan syytösten ja manipuloinnin keskellä unohtuneet näkemyksellä ja suurella sydämellä tehty kasvatustyö, hyvät ihmissuhteet sekä luova ja luottamuksellinen yhteistyö?
Jokainen kasvattaja kohtaa joskus vastoinkäymisiä. Olisiko mahdollista että omien vastoinkäymistenkin keskellä voisimme kunnioittaa toisiamme ja iloita toistemme saavutuksista tämän suurenmoisen rodun parissa?

Lähes neljäkymmentä vuotta omien koirieni kanssa, enemmän tai vähemmän aktiivisesti harrastaneena, en usko että edellä mainittu voisi koskaan täysivaltaisesti toteutua. Toimintamme suuntautuu sen mukaan mihin kiinnitämme huomiomme, mihin haluamme uskoa ja mihin keskitymme erilaisissa elämäntilanteissa. Yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin kuin itse toiminta, on mielestäni se, mitä me kieltäydymme tekemästä. Molemmissa on kyse valinnoista ja valinnat ovat aina henkilökohtaisia.

Maaliskuussa Bd`s ZaZaZaa ”Sanni” ja Kirium`s Equinox ”Ville” saivat yhteisiä jälkeläisiä. Kolme tyttöpentua jotka osoittautuivat erittäin itsepäisiksi pikku neideiksi.

Sanni, joka kohdun kiertymän vuoksi jouduttiin leikkaamaan, hoivasi ensi hämmästyksestä selvittyään pentujaan suurella hartaudella.

Kotiin jäi kyseisestä pentueesta Maija / Bd`s Filago Minima. Koska Sannilta kohdun poiston vuoksi maitoa tuli vain nimeksi, täydensin tyttöjen maitovajetta emonmaidon vastikkeella. Kaikki sujui loistavasti, kunnes Maija sanoutui irti koko touhusta. Syytä yhtäkkiseen kieltäytymiseen en vieläkään tiedä. Mitä enemmän yritin, sitä raivoisammin se taisteli vastaan heittäytyen välillä täysin veltoksi, välillä huutaen ja rimpuillen, välillä kakoen, kuin tukehtuen tarjolla olevaan maitoon. Kolme vuorokautta valvottuani olin kypsä pyytämään apua. Tajusin, että pentu mieluummin hiipuu pois kuin antaa periksi. Neuvo minkä sain, oli hyvin yksiselitteinen. Tuttia tauluun! Voi miten riemullista! Enhän ollut muuta tehnytkään, kuin riehunut tuttipulloineni ja vastikkeineni useamman vuorokauden yrittäessäni parhaan kykyni mukaan ”hukuttaa” pentuni maitoon. Neljäntenä päivänä lähes kahden ja puolen tunnin yhtäjaksoisen ”tuttitaistelun” jälkeen tapahtui käänne parempaan. Ensimmäinen kokeileva imaisu, sitten hieman vaativampi…
Katselin helpottuneena sylissäni masu maidosta pyöreänä levollisesti nukkuvaa pentua.
Tiedätkös pieni punapää, sinä taidat asua täällä tulevaisuudessakin…

Muutamia kuukausia myöhemmin Villen äiti Lombardy Angelica ja Sannin veli Bd`s Zapata saivat oman pesueensa Vera Celanderin luona Ruotsissa. Veralle jäi pentueesta suloinen narttupentu Robyn. Pikkuneiti ei vain ollut ainoa pentueen kaunotar. Toivon että tulevaisuudessa voisin saada paljon kuvia jokaisesta ja saisin siten olla mukana seuraamassa heidän kehitystään.

Kirium`s Amitiel ”Robyn” viisi viikkoa

Kesällä rakas Nellini kuoli. Tuo ”eläinlääkäreiden kauhu”, jonka potilaskansiota eivät täyttäneet lukuisat epikriisit, vaan mummeli sai elää terveenä ja täysillä yli kolmetoista vuotta.

Rakastan vanhoja koiria. Niin suloisia kuin pennut ovatkin, niiden kanssa vietetty aika painottuu lähinnä erilaisten asioiden opetteluun. Nuoruusiässä, aikaisemmin tehty työ on jo tuottanut tulosta. Asiat ovat kolahtaneet kohdalleen ja koirani osaamisensa huumassa esittävät sitä jatkuvasti.
Keski-iässä ne jo tietävät asemansa ja sen mitä ovat. Niillä on varaa olla ”huumorintajuisia”, valitettavan usein vain minun kustannuksellani. Voi miten sietämätöntä se välillä onkaan, siksi siitä ei sen enempää.
Koittaa vanhuus, askel lyhenee ja eletty elämä näkyy kaikessa. Kiireen keskellä kysyvä katse kohtaa omani: – Olenhan sinulle edelleen rakas? – Olet minulle hyvin rakas oma vanha ”haisulini”. Sinä olet ihan paras, olet pro!

Kesän ja syksyn aikana pidimme kolmen pentueen tapaamiset.
Päätin Sannin pentueen jälkeen pitää pentueettoman vuoden, jotta minulle jäisi riittävästi aikaa keskittyä edellisen vuoden pentueisiin. Vaikka pennut tapaamisien aikana ovat alle vuoden ikäisiä, perusasiat siinä kehitysvaiheessa ovat usein selvästi nähtävissä. Jokainen pentue tuo esille niitä vahvuuksia ja puutteita joita kasvatustyöni on tuottanut ja ovat näin ollen pohjana uusille yhdistelmille. Tavoitteessani kasvattaa terveitä, tasavahvoja, rodunomaisia pentueita, vaikeimmaksi asiaksi olen kokenut jo saavuttamieni vahvuuksien säilyttämisen. Yhdistelmät ovat aina jossain määrin kompromisseja, mikä osaltaan on tae haasteellisen tehtävän jatkumisesta tämän upean rodun parissa kohti omaa näkemystäni hyvästä bullmastiffista.

Siispä tukka taakse ja reippaasti kohti uusia vaikeuksia vuonna 2009. :)

Tuhannet kiitokset Anne ja Nanna avustanne operaatiossa Maija.

Haluan kiittää kaikkien kasvattieni omistajia, sekä niitä kasvattajia, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä:

Vera Celander / Kirium`s

Miia Vähätalo / Lisbethin

Lena Stolppe / Maxinice

Heidi Rubin / Thalion Hall

How often have I heard these words: Always happy, straightforward, honest, friendly…lovely. These are the words we dog owners like to use when we describe our pets, these adorable creatures.

A few years ago, I abruptly lost one of my lovely creatures. That made me think how much our pets give us, with their openness and frankness. And I wonder if we ever can give as much to other people, either our near and the dear ones or other breeders.

Unfortunately, I have only too often realized that many breeders misunderstand the word frankness. They seem to think that they have the right to “shout from the top of the temple” and irresponsibly insult other breeders with lies and slanders, as if that could help them to improve the quality of their breeding work.

In the middle of these accusations and manipulations, where have we forgotten things like visionary breeding (done with heart and soul), good human relations and creative and confidential co-operation? All we breeders face setbacks sometimes. Even in the middle of our own problems, could it be possible to respect each other and be happy for each other’s accomplishments when we work for this fantastic breed?

Dogs have been my hobby, more or less actively, for almost forty years, and I don’t believe that we can completely reach this target. We concentrate on things we find important and we believe in, and we focus on different issues in different life situations. Besides, what we refuse to do is equally important, if not even more important. Anyway, we all make our own personal choices.

The litter of Bd`s ZaZaZaa “Sanni” and Kirium`s Equinox ”Ville” was born in March; three puppy girls which turned out to be extremely stubborn little young ladies. Sanni had to be operated (due to uteral torsion), but as soon as she recovered from this operation, and her first astonishment, she nursed her puppies eagerly.

From this litter, I decided to keep Bd`s Filago Minima,“Maija”. Because of Sanni’s hysterectomy, she couldn’t deliver enough milk. So, I had to buy and use some puppy milk replacer. Everything went just fine, until Maija suddenly refused to drink it anymore. I can’t understand why, it remained a mystery. But the more I tried, the more fiercely she fought back, sometimes going totally limb, sometimes kicking and screaming, sometimes gagging as if she was suffocating on the milk I tried to give her. After three sleepless nights I was ready to ask for help. I realized that this puppy would rather wither away that give in. And what was the advice I was given: use a pacifier! Oh yes, thank you ever so much! Wasn’t that exactly what I had been doing, all these days and nights, frantically trying to drown my puppy in milk. But then, on the fourth day, after almost two and a half hour’s “pacifier battle”, something happened, at last. First an experimental suck, then a more thorough one… I was so relieved when I looked at that little missy, sleeping there with her tummy round and full of milk. Hey you, little Miss Redhead, I think you are going to stay with me, after all…

A few months later, the litter of Ville’s mother (Lombardy Angelica) and Sanni’s brother (Bd`s Zapata) was born at Vera Celander’s kennel in Sweden. From this litter, Vera decided to take a cute bitch puppy, Robyn. But she wasn’t the only beauty in this litter, and I hope that I will get a lot of photos of all of them so that I can follow their development in the future.

Kirium`s Ametiel at five months

My dear Nelli died last summer. I could describe her as “every vet’s nightmare”, because her patient files were never filled with any epicrises. Instead of illnesses, this granny was fortunate to live more than thirteen years of healthy and full life.

I just love old dogs. Although puppies are cute, the time you spend with them is filled with teaching and training. When your dog gets older, you can see the results of your work. All the pieces fall into right places, and your dogs are eager to show their skills. Middle-aged dogs already know their place and what they are. They can afford to have “a sense of humour”, only too often on your expense. Well, I suppose we all know how unbearable that sometimes can be, so no more about it now.

And then comes the old age, the steps shorten and the lived life shows in everything. In the middle of everyday haste, wondering eyes meet mine and ask: “Do you still love me?” – “Yes, of course I love you, you old stinky. You are the best!”

After Sanni’s litter, I decided to have a puppy-free year so that I could have enough time to concentrate on the litters of the previous year. During last summer and autumn, I arranged three puppy meetings. Even though puppies are under 12 months old during these meetings, you can often see how they are going to develop, even in that early phase. Each litter brings to light the strengths and weaknesses that my breeding work has produced. This forms the bases for my new combinations. It is my aim to breed healthy and equally strong litters, true to the breed standard. I think that the most difficult thing is to maintain the strengths that I have achieved. To some extent, all combinations are compromises, and this challenge guarantees that I go on with my mission: to develop this superb breed towards the bullmastiff of my own ideal.

So, let’s be ready to face the challenges of the year 2009 :)

Special thanks to Anne and Nanna for your help in Operation Maija.

I would like to thank all the owners of my puppies and all the breeders with whom I have had the opportunity to co-operate with:
Vera Celander / Kirium`s
Miia Vähätalo / Lisbethin
Lena Stolppe / Maxinice
Heidi Rubin / Thalion Hall